San Andrésin rauhansopimuksen sisältö

Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan EZLN:n ja Meksikon hallituksen välisten rauhanneuvottelujen tuloksena syntyi asiakirja, joka tunnetaan nimellä San Andrésin sopimus. EZLN ja Meksikon hallitus allekirjoittivat sopimuksen 16. helmikuuta 1996, mutta hallitus ei ole toimeenpannut sitä. Sen alkukappaleessa kuulutetaan valtion tarvetta muuttua, jotta Meksikon yhteiskunnan monimuotoisuus hyväksyttäisiin ja alkuperäisväestön oikeudet varsinkin itsehallinnon osalta tunnustettaisiin.

Sopimuksen toisessa luvussa määritellään autonomian merkitys: autonomia on itsemääräämisoikeuden konkreettinen ilmaus valtion puitteissa. Alkuperäiskansojen tulee kyetä päättämään omista sisäisen hallinnon muodoistaan samoin kuin tavastaan järjestäytyä poliittisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. Naisten oikeus osallistua hallintoon on turvattava. Autonomiaan kuuluu myös alkuperäisväestön koko asuinalueen, territorion, tunnustaminen; luonnonvarojen ja valtion jakamien varojen hallinta sekä alkuperäisväestön yhteisöjen ja kuntaryhmien oikeus yhdistyä ja muuttaa rajoja sellaisissa kunnissa, joissa on alkuperäisväestön kyliä.

Kolmannessa luvussa käsitellään poliittisen osallistumisen ja edustuksen lisäämistä valtion tasolla, oikeuspalveluiden takaamista sekä alkuperäisväestön oikeuskäytäntöjen ja normien tunnustamista. Alkuperäiskansojen kielten ja kulttuurien tunnettavuutta ja niiden kunnioitusta tulee edistää samoin kuin mahdollisuutta saada ja järjestää ilmaista, laadukasta kaksikielistä koulutusta. Perustarpeiden turvaaminen, alkuperäiskansojen tuotannon ja työllistymisen muotojen ottaminen huomioon sekä alkuperäisväestöön kuuluvien siirtolaisten suojelu niin Meksikossa kuin ulkomaillakin kuuluu hallituksen velvollisuuksiin. Kommunikaatiokeinojen hallinta, alkuperäisväestön yhteisöradioiden varustaminen ja intiaanikielten käyttö mediassa on turvattava.

San Andrésin sopimusten neljännessä luvussa määritellään periaatteita, joiden avulla hallituksen ja Meksikon kansan välille voitaisiin muodostaa uudenlainen suhde. Näitä ovat moniarvoisuus, itsehallinto ja autonomia alkuperäiskansoille, sekä ympäristönsuojelun pitkäjänteisyys alkuperäisväestön territorioissa. Valtion alkuperäisväestöä koskevat toimet tulee toteuttaa neuvottelujen ja yhteistyön avulla. Valtaa ja voimavaroja tulee jakaa valtion keskushallinnolta kunnalliselle hallinnolle mukaan lukien alkuperäisväestön kunnat.

Viides luku käsittelee perustuslaillisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia. Alkuperäisväestön yhteisöjen ja kylien autonomia on laillistettava, ja yhteisöjen asema julkisoikeuden piiriin kuuluvina kokonaisuuksina tunnustettava. Alkuperäiskansanryhmille kuuluvien maiden yhtenäisyyden suojelu on turvattava lailla. Alkuperäisväestöä tulee suosia luonnonvarojen hyödyntämisessä. Intiaanimiesten ja -naisten edustajien osallistuminen lainsäädäntöön, etenkin kongressiin on turvattava, samoin kylien oikeus valita omat viranomaisensa ja harjoittaa valtaa omien sisäisten normiensa mukaan. Meksikon kansan monimuotoisuus tulee ottaa huomioon myös lainsäädännössä, edistää kaikkien Meksikon kansalaisten tasa-arvoa ja kunnioittaa alkuperäisväestön kylien sisäisiä normeja. Syrjintä rodun tai etnisen alkuperän, kielen, sukupuolen, uskonnon tai sosiaalisten olojen perusteella on kiellettyä. Alkuperäisväestön kylien pyhien paikkojen ja seremoniakeskusten suojelu ja kasvien ja eläimien käyttö rituaalisiin tarkoituksiin on turvattava. Pakkokeinojen käyttö intiaanikylien erikoisoikeuksia ja vapauksia vastaan on estettävä. Myös alkuperäisväestön kylien oikeus kulttuurinsa vapaaseen harjoittamiseen ja kehittämiseen ja pääsy kommunikaatiovälineiden käyttöön tulee turvata lailla.

Lähteet

Pye, Geralyn: Something Positive in Mexico? The Law of Indigenous Communities and People's Rights in Oaxaca. Indigenous Law Bulletin. 29.6.2009. <http://www.austlii.edu.au/au/journals/ILB/1999/74.html>

San Andrés Accords. 29.6.2009. <http://flag.blackened.net/revolt/mexico/ezln/san_andres.html>

Bookmark and Share